Kadonnut apu

Tiedättekö kun johonkin mukavaan asiaan on tottunut ja kun se yhtäkkiä katoaa niin sitä ihan lamaantuu. Kotiapumme Julia lähti viime perjantaiaamuna, siis tasan viikko sitten käymään kotonaan Zimbabwessa. Lähtö oli yllättävä, Julia sai torstainan viestin että hänen isänsä on joutunut Zimbabwessa sairaalaan ja koska isä on ainoa elossa oleva vanhempi, halusi Julia lähteä katsomaan isäänsä. Lähtö olikin sitten jo perjantaiaamuna. Täällä kun ei varsinaista paikallisliikennettä ole, niin matkajärjestelyt hoidettiin tutun tutun kautta pikkubussilla, joita ilmeisesti menee Zimbabweenkin päivittäin kunhan vaan matkustajia riittää. Torstai-ilta kului pakkauksen merkeissä, pikkubussi tuli hakemaan Julian matkatavaroita jo illalla, pari isoa muovisäkkiä täynnä vilttejä, valtava kassi täynnä vaatteita ja leluja sukulaisille. Lupasin viedä Julian perjantaiaamuna lähimmälle "bussiasemalle" siis lähi-Sparin pihaan josta pikkubussit lähtevät milloin mihinkin. Missään bussissahan ei lue määränpäätä vaan matkustajat kysyvät kuskilta tarkoin määrätyin käsimerkein tienvarressa minne Hiace on matkalla. Perjantaina matkatavaroina oli vielä lainaamani iso laukku ja pari pienempää laukkua sekä muutama viltti.  

Sovittiin että riittää kun hän palaa keskiviikkoillalla, niin että on töissä torstaiaamuna. Lupasin vielä että nämä ovat extralomapäiviä, kyseessä on kuitenkin sairastilanne perheessä. Koska lähtö oli yllättävä ja Julian rahat loppu, lainasin hänelle lähes kuukauden palkkaa vastaavan summan, jonka takaisinmaksusta teimme jo suunnitelman.

Keskiviikkoiltana ei näkynyt liikettä Julian asunnon suunnalla, eikä liioin torstaiaamuna. Torstaina koitin soittaa Julialle mutta koska prepaid-liittymät eivät toimi ulkomailla menee puhelu suoraan vastaajaan. Että sinne se sitten katosi, meidän kotiapu.

En ole vielä kovin huolissani, juteltuani muutaman paikallisen ystäväni kanssa he sanoivat että tämä on ihan normaalia. Saattaa olla että Julia on lähtenyt kokonaan, saattaa olla että hän palaa muutaman päivän kuluttua. Kukaan ei ollut mitenkään yllättynyt kun kerroin tapahtumasta. Epäilen että jutussa saattaa olla muutakin kuin sairastunut isä. Julian mies lähti Zimbabween jo kuukausi sitten ja paluupäivä on siirtynyt joka kerta kun olen tiedustellut milloin hän mahtaa olla palaamassa. Ei ole miestä näkynyt. Epäilen siis että matkaan saattaa liittyä myös hairahtaneen miehen haku. Tai sitten kotiäidillä mielikuvitus laukkaa.

Mutta jos satutte näkemään tätä rouvaa, kertokaa että meillä on kaaos, paras tulla pian takaisin. En tiedä montako päivää Suomessa voi olla ilmoittamatta poissa töistä ennen kun potkut uhkaa?