Viimeinenkin päivä Suomessa on mennyt asioita hoidellessa. Auton palautusta, viimeinen vilkaisu vanhaan kotiin ja samalla viimeiset keskustelut naapureiden kanssa takapihan pensasaidan pituudesta. Olivat jo porukalla päättäneet että nyt se lähtee kun omistajatkin lähtevät. No eipä lähde. Jos vaihtoehtoina on ottaa aurinkoa suojaisalla omalla takapihalla tai lavalla koko taloyhtiön töllisteltävänä niin valitsen ensimmäisen ja niin tekevät varmasti tulevat vuokralaisetkin.
Viimeiset kahvittelut kavereiden kanssa, lapsen kanssa kylpyyn ja iltapala hotellin yleellisessä sängyssä. Ihan jees. Avasin ihan skumppapullonkin viimeisen illan kunniaksi. Tosin tylsä juoda yksin. Pullo oli ihan kuljetettu viime kesän Italian reissulta, kauan olikin pysynyt kaapissa. Skål soppikset, odottelen kuvia Lissusta.
Viimeisenä iltana huomasin myös, että maanantaisella parturikeikalla tukkani oli leikattu aivan liian lyhyeksi. Epämääräiseksi pitkäksi (ylikasvaneeksi) polkaksi. Tukka oli ollut siis maanantaista saakka kiinni ja nyt karu todellisuus paljastui. Mummomalli. Tätä se uusi parturipaikka taas teetti. Laatikkonaamaan ei sovi tälläinen olevinaan tasapitkä vähän leukalinjan alle tuleva malli. Ei todellakaan. Tukkapettymyksestä aloin jo miettiä miten löydän sopivan parturin Johannesburgista. Ja siinä se sitten pitkälti on ilta mennytkin, kassien painoa ja seuraavaa parturikeikkaa miettiessä. Ettei mitään sen syvällisempää. Mitä sitä nyt olisi.
Ai niin, tsekkasinhan myös että joudun vaihtamaan Lontossa terminaalia, onneksi vain kolmosesta ykköseen, arvioitu kävelyaika 11 min. Onkohan tämä laskettu 13kg sylissä + 10 kg selässä painolla. Eli jos Helsinki-Lontoo on ajallaan, ehdin shoppailemaan ripsarit ja poskipunat ja vielä jää aikaa juosta karkailevan lapsenkin perässä.
Olenkohan muistanut nyt kaiken? Tuskinpa, mutta matkakumppani, passit ja luottokortit on mukana, niillä pääse jo pitkälle.
