Pahoittelen pitkään kestänyttä hiljaisuutta. Syynä yleinen raskausväsymys ja nyt viimeisen kahden kuukauden aikana tietokoneettomuus. Mutta uusi aika on alkanut, uusi kone hankittu ja pikkuhiljaa alan taas tuntea olevani minä.
Pikku prinsessa on saatettu turvallisesti joskin aika vauhdikkaasti maailmaan. Synnytyskertomus on pakko jakaa ja ihan vaan laittaa itsellekin muistiin.
Yleisesti odotusaika oli melko raskas, vatsa valtava ja viimeisinä kuukausina liikunta ihan minimissä jatkuvien supistusten ja kuumien kelien johdosta. Loka- tammikuu meni ihanasti Suomi vieraiden kanssa joten raskautta ei niin ehtinyt ajatella. Tosin ilmastoimattomassa junassa kun puksuttaa 27h niin sitä ehti miettiä mitä kaikkea sitä tekeekään ihan vaan mielenkiintoisia kokemuksia hankkiakseen. No seura oli onneksi ensiluokkaista ja olihan siellä sentään ravintolavaunu. Helmikuu ja maaliskuun alku kuluivatkin sitten lähinnä sohvalla valittaen ja kylkeä kääntäen. Paljon muuhun ei ollut voimia.
Vauva pysytteli ihan loppuun saakka pää pystyssä, täällä ei kääntöyrityksistä oltu kuultukaan joten synnytystavaksi sovittiin suosiolla sektio. Päiväksi sovittiin torstai 15.3.
Täällä harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan, ei myöskään pikkusiskon syntymä. Sunnuntaina 11.3 yöllä heräsin muutamaan kipeään supistukseen. Kello oli noin yksi yöllä. Vauvan perätilan vuoksi päätin lähteä tsekkaamaan tilanteen sairaalaan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Jaakko ja Lenni jäivät kotiin nukkumaan, lupasin ilmoitella jos joudun jäämään loppuyöksi tarkkailuun. Ajomatka kesti onneksi vain neljä minuuttia, katselin auton kellosta supistusten väliä, pysyivät siinä 10 minuutin kieppeillä.
Sairaalaan päästyäni äitiysosaston hoitsut nukkuivat vastaanottotiskillä. Hieman vastahakoisina ottivat mut sisään ja laittoivat sydänkäyrille. Kätilö ei meinannut millään löytää vauvan sydänääniä, todella ikävät muistot tulivat kauheina mieleen ja järjestin varmasti muistettavan kohtauksen kätilöille. Kätilö koitti epätoivoisesti asetella läppiä vatsalleni ja samalla rauhoitella hysteeristä äitiä. Vihdoin äänet löytyivät ja aloin rauhoittua. Sydänäänien seurailun aikana ehti myös hallintohenkilö paikalle maksupäätteen kanssa. Varmistivat etteivät jää ilman rahoja ja siellä sitten supistusten välissä selviteltiin miltä luottokortilta veloitetaan ja kuinka paljon. Sairaalan osuus synnytyksestä on sellaiset n. 2700€. Tähän tulevat sitten lisäksi eri lääkäreiden (gynekologi, anestesia ja lastenlääkäri) palkkiot, yhteensä n. 1500€. Lisäksi laskua pukkaa fysioterapeutilta, kuulohoitajalta ja kahdesta eri labrasta. Joten voidaan olla Suomessa ihan onnellisia ilmaisesta terveydenhuollosta. No takaisin itse synnytkseen. Sydänääniä ja supistuksia seurattiin noin puoli tuntia ja kätilö päätti että jään yöksi tarkkailuun. Soittaisivat aamulla kuudelta lääkärilleni että mitä tehdään, aikaistetaanko leikkausta.
Ei tarvinnut kauaa miettiä mitä tehdään. Heti kun pääsin omaan huoneeseen ja sain soitettua Jaakolle että ilmoitan aamulla mihin aikaan voi tulla aamulla, menivät lapsivedet. Soitin kätilön paikalle joka tarkasti tilanteen ja huomasi, kappas vaan, kohdunsuun olevan jo kokonaan auki. Vihdoin saatiin hoitajiin liikettä. Äkkiä soitto päivystävälle lääkärille, päivystäville hoitajille ja anestesialääkärille. Kaikki tietysti päivystävät kotoa. Tippa käteen ja toinen hoitaja rauhoittelemaan uudelleen hysterisoituvaa äitiä. Soitin Jaakolle että ei tarvitse odottaa aamuun, vauva tulee heti kun saadaan lääkärit paikalle.
Tunnin verran sitten odoteltiin että kaikki saatiin paikalle, paitsi isä. Hirmu kyytiä leikkaussaliin jossa unisen näköiset lääkärit pukivat leikkausasuja päälle. Hoitaja piteli kädestäni supistusten aikana, jotka siis kaikki jo sellaisia että tuntui että vauva tulee ihan juuri ulos. Don't push, breath, breat- ei paljoa lohduttanut kun koitat pitää kovaa vauhtia ulos haluavaa vauvaa sisällä. Puudutteen jälkeen ei mennytkään kun muutama minuutti, pientä painelua ja vetämistä vatsan seudulla ja vauva oli saatu maailmaan. Maailman ihanin tyttö! Pelkäämäni sektio olikin tässä tilanteessa suuri helpotus. Haava parantunut hyvin ja tärkeintä että tyttö saatiin elävänä ja terveenä äidin käsivarsille. Isä siis missasi koko tapahtuman, eikä vielä selvinnyt otetaanko vatsasta todellaan leikkauksen ajaksi suolet ulos, näin olin ennen leikkausta kuullut. Ihana hoitaja lähetti heti vauvan synnyttyä Jaakolle kuvia äidistä ja vauvasta ja isäkin pääsi onneksi pian ihastelemaan muutaman tunnin ikäistä tytärtään. Ja ylpeä isoveli pientä siskoaan.
Hoito oli alun ikävästä tunnelmasta huolimatta todella hyvää ja synnytys kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kokemus. Sairaalassa olo oli kuin hotellissa, ehkä vähän karussa sellaisessa mutta ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Oli kuitenkin ihan mukava päästä neljän yön jälkeen kotiin opettelemaan elämää kahden lapsen äitinä. Meidän arjesta pian lisää.
